VVV eli Vauvojen VessahätäViestintä
(Engl. Elimination Communication eli EC

Historiaa:

Vielä 40- luvulla Suomessa on pissatettu ja kakatettu vauvat. 60- luvulla, kun kaikki alkoi olla muovista ja kertakäyttöisyyttä jopa ihannoitiin muutenkin, tuo tapa on ”unohdettu” ja on siirrytty ns. moderniin käytäntöön.

Muualla maailmassa eli ainakin Intiassa, Afrikassa ja osassa Etelä-Amerikkaa ja mm. Grönlannissa vauvat edelleen pidetään kuivina VVV:n avulla. Toimittajan kysyessä eskimoäidiltä, että ”Miten sinä tiedät, milloin vauvallasi on pissahätä?”  äiti oli vastannut naurahtaen, että” Minkälainen äiti on niin tyhmä, ettei tietäisi?”

Myytit:

On liikkeellä kaikenlaisia ”tutkimustuloksia” siitä, kuinka lapset eivät ennen jotakin tiettyä ikää tai kehitysvaihetta osaisi pidättää pissaa tai ylipäätään hallita rakkoaan. On myös huhuja, joiden mukaan liian varhainen pottailu johtaa seksuaalisiin häiriöihin ja pottakammoon. Nuo ns. ”tutkimukset” joutavat saunansytykkeiksi. Ne on alulle pannut erään suuren kertakäyttövaippavalmistajan maksama lääkäri, joka tänä päivänäkin johtaa noita ”tutkimuksia” ja saa palkkaa tuolta vaippafirmalta. Kovin puolueettomista ”tutkimuksista” ei siis ole kyse.

Käytäntöä:

VVV kannattaa aloittaa heti, kun lapsi on syntynyt, mutta koskaan ei ole liian myöhäistä.

VVV on lapsen ja hoitajan yhteistä kommunikointia.

Käytäntöjä on monia erilaisia, mutta tässä niistä muutama esimerkki:

• Kellon mukaan: Vauva viedään esim. 15min tai 30 min välein pissalle vaikkapa lavuaarille. Riisutaan housut ja sanotaan pisspiss. Yleensä pissa tällöin tulee, jos ei tule, niin koitetaan kohta uudelleen. Jos pisi tulee housuun, niin jos sen ehtii huomaamaan, sanotaan että pisspiss koko sen ajan, kun pissiä tulee. Näin lapsi oppii yhdistämään tuon pisspissin pissan tuloon ja vapauttamaan rakkonsa vanhemman pyynnöstä. Jokaisella vauvalla on oma ”pissa aikataulu”, johon pääsee kärryille seurailemalla vauvaa.

• Ääntely ja ruumiinkieli: Vauva riisutaan alasti lämpimään paikkaan vaikkapa pyyhkeen päälle ja häntä tarkkaillaan, että mitä viestejä hän välittää ennen pissaamista ja taas kun pissiä tulee, niin tuo pisspiss äänne heti mukaan. Näin oppii näkemään miten vauva kommunikoi ruumiillaan ennen pissan tuloa.

• Intuitio: Hoitaja keskittyy lapsen ”aaltopituudelle”. Kun tulee tunne, että varmaan vauvalla on pissahätä, hänet viedään lavuaarille/potalle/pöntölle ja taas tuo äänne pisspiss.

• Vauvaviittomat: On myös menetelmä, missä tuon pisspissin tilalla tai yhteydessä käytetään viittomaa. Vauva oppii nopeasti, jopa nopeammin kuin puhumaan, viittomia.

• Ajoitus: Heräämisen jälkeen, imetyksen jälkeen, ruoan jälkeen, ennen kylpyä,…

Näistä voi jokainen löytää sen oman juttunsa tai kehittää ihan oman menetelmän. Pääasia on, että kaikki toiminnot tapahtuvat lapsen ehdoilla ja että toiminta on mukavaa.

Pukeutuminen:

Helpointa on, jos käytössä on vain esim. puolipotkarit tai halkiohousut, mitä on helppo riisua/avata ja pukea uudelleen. Jos kuitenkin haluat vaippaa käyttää, niin helpoin on joku All-In-One tyyppinen vaippa tai tarravaippa, jonka voi riisua ja pukea uudelleen helposti. Yöllä on helpointa pitää alasti tai unipussissa, koska vauvat eivät pissaa unissaan, vaan havahtuvat pissalle. Yöllä itkuun saattaakin olla syynä pissahätä!

Filosofiaa:

Vaipattomuus vaatii viitseliäisyyttä ja oikeanlaista asennetta. VVV:n tarkoituksena ei ole ryppyotsaisesti paasata vaippojen kamaluudesta eikä mistään muustakaan, vaikka monien ensimmäisenä ajatuksena onkin ollut ekologisuus.

VVV:n syvin olemus piilee vauvan kunnioittamisessa huomioimalla hänen tarpeensa ulostaa muualle, kuin housuihinsa. Vessakäynneistä tulee ajan myötä osa vauvan kanssa puuhastelua, ei se ole mikään rasite eikä velvoite. VVV vähentää kyllä pyykkäämisen määrää tai kertiksien kotiin kantamista ja vaipanvaihtoa, jos haluaa ajatella, kuinka paljon siihen menee aikaa. Vaipattomat vauvat säästyvät vaippaihottumilta ja kertakäyttövaipoissa olevilta myrkyiltä. Monet käyttävät osittain vaippaa esim. reissuilla ja yöllä, mutta vaippa vaihdetaan heti, jos sinne jotakin tulee. Usein vaipattomat vauvat eivät suostu vaippaan vessa-asioitaan tekemään kuin pakon edessä. Tämän ymmärtää, kun ottaa huomioon, etteivät muidenkaan nisäkkäiden jälkeläiset ole pesänlikaajia.

VVV ei ole juttu, mikä kerran opitaan ja sitten se sujuu kuin tanssi, taantumia tulee eri kehitysvaiheissa ja toiset päivät on ”helpompia”, kuin toiset, mutta vaipattoman vauvan on hyvin luontevaa siirtyä käymään itse potalla sitten kun se aika tulee, kun on jo valmiiksi oppinut, että on ihan normaalia käydä pissalla. Eli jos halutaan palkkioita ajatella, niin kyllä se on kiitollista huomata, kuinka oma uhmaikäinen käy itsenäisesti potalla niinäkin päivinä, kun kaikki muu on ihan tyhmää. Moni uhmaikäinen kiukuttelee vaipassaan vielä nelivuotiaana ja se on kyllä paitsi harmi, myös vältettävissä. Väitän, että pottakammo saadaan aikaan vain opettamalla lapselle monta vuotta olevan enemmän kuin ok, jopa toivottavaa, että käytät housujasi vessana. Sitten yhtenä päivänä riepaistaan vaippa pois ja sanotaan, että nyt sinä olet niin iso, että sinun pitää osata käydä vessassa.
Lapsi saattaa kyllä istua potalla tietämättä mitä siinä pitäisi tehdä, mutta tuo saattaa olla hyvinkin traumaattista. Ainakin hämmentävää se ihan varmasti on.

Kokemuksia:

Itse aloin tutustua vaipattomuuteen tyttäreni johdolla hänen ollessa n. puolivuotias.  Hän alkoi opettaa äitiä vessaviesteihin itkulla ja myöhemmin sitten erilaisilla äänteillä. Näin jälkeenpäin kun asiaa mietin, niin hän varmasti yritti viestittää jo paljon aiemmin, mutten ollut valmis ymmärtämään noita viestejä.

Kun sitten pääsimme alkuun, niin hyvin nopeasti oli tilanne se, että oli täysin vaipattomia päiviä ja sellaisia muutaman vaipan päiviä. 11kk kohdalla jäin yhtenä iltana pohtimaan, että milloinkas yövaippa on pesty, oliko se eilen vai toissapäivänä, jolloin totesin, että on aika luopua vaipoista kokonaan. Toki muutamia vahinkoja tuli tuonkin jälkeen, kun en ollut samalla aaltopituudella, mutta kahden käden sormilla on nuo ”vahingot” laskettavissa.

Jäin kovasti harmittelemaan sitä, etten ollut kuullut vaipattomuudesta raskausaikana, eikä minun tuttavapiiriini kuulunut yhtään ihmistä, joka minua olisi aiheesta osannut valistaa. Kävin tytön kanssa Intiassa ja siellä äidit pitivät asiaa itsestäänselvyytenä, eihän nyt kukaan vaippoja käytä muualla, kuin erikoistilaisuuksissa, (jotkut pitävät kirkossa sunnuntaina) mutta ei muuten.

Tuon matkan ja siellä käytyjen keskustelujen jälkeen jäin miettimään, että miten on mahdollista, että Suomessa puhutaan vain kertakäyttövaipoista ja kestovaipoista, mutta vaipattomuuden tai osavaipattomuuden mahdollisuutta ei missään koskaan edes mainita. Ryhdyin perehtymään asiaan.

Petra-Paula Corsini-Rautalinnan suomenkieliset sivut löytyivät tästä. Nuo sivut ja monia englanninkielisiä sivustoja luettuani ajattelin, että seuraava vauvamme on kyllä sitten vaipaton ihan laitokselta lähtien.

No, poika syntyi sitten 6 viikkoa etuajassa ja jäi vastasyntyneiden valvontaosastolle hoitoon. 
Toisena päivänä synnytyksen jälkeen pääsin sitten vaippaa vaihtamaan ja kokeilin, että onnistuuko se lavuaaripissa pieneltä ja kyllähän se onnistui. Poikani oli onneksi niin hyväkuntoinen, että viikon vanhana hän pääsi kotiin. Kotona sitten jatkoimme pissattamista, kesä oli lämmin ja suurimman osan kesästä hän köllöttelikin ”avovaipan” päällä alastomana tai matkusti liinassa ilman vaatteita. Olen kai lukenut tarpeeksi, kun en voinut kuvitellakaan, että olisin häntä vaipoissa pitänyt kotona.  Ja jos vaippaan (reissussa käytimme vaippaa) tuli pissa, niin se täytyi heti päästä vaihtamaan pois. Nyt kun poika on 8kk, niin on jo täysin vaipattomia päiviä ja yöt hän edelleen nukkuu ”avovaipan” päällä t-paidassaan peppu paljaana äidin kainalossa. Yövaippaa en ole hänelle pukenut ensimmäisen kuukauden jälkeen ollenkaan ja vahinkoja sattuu tuskin koskaan.

Vaipattomuudessa ei ole häviäjiä, on vain voittajia. Jos alat tänään kokeilemaan, että miten se teidän perheessä toimisi ja kokeilet muutaman viikon ajan, niin tulet pian huomaamaan, että tähän ”hurahtaa”. Minunkin mieheni oli ensin vähän kummissaan, mutta nyt ylpeänä ilmoittaa, että ”Jesse kävi pisulla, yksi piste pottaan!”  Toivotan kärsivällisyyttä, ymmärtämystä ja iloista mieltä matkaan, niin kyllä se alkaa sujua!